Hartaustekstejä seurakunnan työntekijöiltä

Tällä sivulla pääset lukemaan seurakunnan työntekijöiden kirjoittamia hartaustekstejä, saarnoja sekä ajatuksia. Jos jokin puhe meni ohi tai jäi mietityttämään, täältä pääset sen lukemaan. Siunattuja lukuhetkiä!

.

Jumalan valtakunta tulee

Saarna 2. adventtisunnuntaina 10.12.2017 Pomarkun kirkossa

Luuk 17:20-24

Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: "Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: 'Se on täällä', tai: 'Se on tuolla.' Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne."
    Opetuslapsilleen hän sanoi:
    ”Tulee aika, jolloin te toivotte näkevänne edes yhden Ihmisen Pojan päivän mutta ette saa nähdä. Teille sanotaan silloin: ’Hän on tuolla’, ja: ’Hän on täällä’, mutta älkää lähtekö minnekään, älkää juosko perässä. Sillä niin kuin salama välähtää ja valaisee taivaan äärestä ääreen, niin on Ihmisen Poika oleva ilmestymisensä päivänä.”

Milloin Jumalan valtakunta tulee? Tämä voisi olla väsyneen kristityn kysymys. Oma usko on heikkoa ja hiipuvaa. Tämän maailman keskellä uskon silmät väsyvät.

Adventin ajan keskellä kaipaan Jumalan valtakunnan tulemista, mutta en löydä sitä itsestäni enkä siitä touhusta, joka täyttää kaiken.

Siksi haluaisin antaa haasteen itselleni ja teille:

Voisiko ensi viikon rukouksena olla Isä meidän –rukouksen pyyntö: Tulkoon sinun valtakuntasi! Voisitko yhä uudelleen päiväsi kierrossa palata pyyntöön: Tulkoon sinun valtakuntasi ja pysähtyä miettimään mitä se oikein tarkoittaa ja mihin se sinua kutsuu?

Millaista on oma adventinaikasi, jonka keskuksena on pyyntö: Tulkoon sinun valtakuntasi. Millaista on seurakunnan elämä, jossa rukoillaan Jumalan valtakunnan tulemista minun ja meidän elämään? Mistä siteistä tämä rukous tahtoo murtaa minua ja meitä, seurakuntaamme ja kirkkoamme? Miten se suhtautuu rahan valtaan meidän elämässämme?

Evankeliumissa Jeesus kohtaa kysymyksen. Voisiko fariseusten kysymys: Milloin Jumalan valtakunta tulee, olla tällainen todellinen ja syvä kysymys? Voisiko se olla huokausten, odotuksen ja kaipauksen kysymys? Voisiko se opettaa meille sydämen ikävää päästä Jumalan luo?

Jeesuksen aikana juutalaisilla eli vahvasti odotus paremmasta. He odottivat, että Jumala puuttuisi kansan tilanteeseen. He odottivat, että Jumala vastaisi moniin rukouksiin. He odottivat Jumalan valtakuntaa.

Tämän päivän Raamatun kohdassa Jeesus kohtasi juuri tämän kysymyksen. Milloin Jumalan valtakunta tulee? Häneltä kysyttiin sitä, milloin kaikki ihmisten odotukset toteutuvat? Milloin loppuu loputon kaipaaminen?

Jeesus vastaa toisaalta arvoituksellisesti toisaalta ymmärrettävän selkeästi. Hän sanoo, että laskelmoimalla ja omien ajatustenne varassa te ette löydä Jumalan valtakuntaa ettekä tiedä, milloin sen aika koittaa.

Se, mitä Jumala antaa ei ole ulkonaista. Se ei ole tässä ajassa silmin nähtävää eikä käsin kosketeltavaa. Jumalan valtakunta ei ole instituutio tai inhimillinen systeemi. Jokainen joka väittää, että kun tulet tänne tai menet sinne, vain silloin olet varmasti Jumalan valtakunnassa, jokainen näin väittävä on väärässä. Jumalan valtakunta uskon asia. Kuitenkin tämä Jumalan valtakunta tulee todeksi myös ulkoisten välineiden kautta. Näin on koska Jeesus vastaa fariseuksille:

Katsokaa, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne. Kuka on tuon ihmisjoukon keskellä? Jeesus itse. Siellä, missä Jeesus on, siellä on Jumalan valtakunta.

Tämä on kaiken ydin. Tärkeintä on, että tuntee kuninkaan. Uskon kautta Jeesus tulee läsnä olevaksi sydämessä. Jokainen joka uskoo Jeesukseen, Vapahtajaan ja syntien sovittajaan, saa luottaa myös siihen, että Jeesus on hänen sydämessään. Silloin myös Jumalan valtakunta on tullut hänen luokseen.

Jeesus siis siirtää ajatukset ulkonaiselta tasolta sydämen tasolle. Hän ei lupaa sitä, että tässä maailmassa joskus tulisi aika, jolloin uskosta voisi siirtyä näkemiseen. Täällä uskon todellisuus näyttää ulkopuolisesta näkökulmasta heikolta. Jonkun mielestä se, mitä sydämissä on, on täyttä huijausta. Monen on vaikea tyytyä siihen, että suuren Jumalan lahjat näyttävät niin pieniltä ja vaatimattomilta.

Adventin ajan hälinän, hössötyksen ja odotuksen taustalla on paljon hengellisiä tarpeita. Nuo tarpeet ovat uskomme mukaan jokaisessa sisimmässä, vaikka ne sitten kanavoituvatkin hyvin erilaisiin toimintatapoihin.

Jos odotukset ovat vääriä ja suuntautuvat väärään suuntaan, silloin odottaja pettyy. Esimerkiksi jos lapsiperheen vanhemmat odottavat rauhallista ja levollista joulua ilman arkirutiineja ja lasten tunteenpurkauksia, he varmasti pettyvät. Tai jos ihminen olettaa olevansa onnellinen, kun lahjapaketit on avattu, on ilmeistä, että odotukset eivät toteudu.

Samoin, jos odotamme hengellisiin tarpeisiimme vastausta väärästä suunnasta, edessä on pettymys. Jos odotamme, että Jumala tekee elämästä kauniin harmonian, tulemme pettymään. Jos ajattelemme, että voimme itse valmistaa sydämemme ja siivota itsemme Jumalalle kelpaavaksi, jossain vaiheessa huomaamme olevamme umpikujassa. Jos kuvittelemme, että hengellinen elämä on tunteita ja helppoja valintoja, joudumme joskus havahtumaan raadolliseen todellisuuteen. Jos kuvittelemme löytävämme todellisen hyvien kristittyjen yhteisön, silloin on syytä olla huolissaan itsestään jo etukäteen.

Jeesus itse sanoi: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne. Kun hän sanoi tällä tavalla, hän samalla tarkoitti: Älkää haihatellen katsoko jonnekin tulevaisuuteen. Kun Jeesus Kristus on tullut, myös Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Se on jo täällä.

Siellä missä Jeesus on, ei enää tarvitse etsiä jotain uutta ja ihmeellistä. Jeesus ei vastaa meidän unelmiimme, vaan antaa jotain parempaa. Hän on Vapahtaja, joka tietää, mitä me tarvitsemme. Hän on kulkenut ihmisen osan läpi ja suostunut ristille asti voidakseen olla meidän jokaisen Vapahtaja.

Jeesus varoitti juoksemasta katteettomien lupausten perässä. Häntä ei tarvitse etsiä kaukaa. Meidän lähellämme on kolme paikka, joissa hän lupauksensa mukaan on ja joista meidän tulee häntä etsiä: Jumalan sana, Pyhä kaste ja Pyhä ehtoollinen.

Kun elämme näistä lahjoista, silloin voidaan sanoa: Jumalan valtakunta on meidän keskellämme. Kun ymmärrämme tämän, silloin sydämemme vapisee ihmeen edessä ja samalla iloitsee suuresta turvallisuudesta.

Näin on, koska Jeesus itse on sanassaan, kasteessa ja ehtoollisessa. Ja tänään hän itse kutsuu meitä jokaista omistamaan sen rakkauden, joka ristillä on meille hankittu. Hän kutsuu meitä valtakuntansa juhla-aterialle, hän kutsuu omaan pöytäänsä. Tulkoon sinun valtakuntasi – tämä sydämen rukous vetää sinua ehtoollispöytään.

Hannu Anttoora